Maanviljelijä
Talousneuvos
Eero Olavi Kilpeläinen
25.11.1922—30.9.2009
Talousneuvos Eero Kilpeläinen nukkui pois keskuudestamme 30.9.2009 Leppävirralla. Kohtalokas kaatuminen maaliskuisella rantamökille johtavalla pihatiellä aiheutti hänelle vammat, joihin hän lopulta menehtyi. Hän oli todennäköisesti menossa katsomaan, vieläkö kotilammen jäällä olisi paljon lunta. Eeron mieli teki pilkkiongelle hankkimaan kaloja Katri-vaimon kalakukkoon ja kissoille tuoreita särkiä. Eeron kuolema järkytti meitä kaikkia, vaikka olimme voineet läheltä seurata hänen voimiensa ehtymistä. Kuitenkin elämän liekin lopullinen sammuminen pysähdytti. Emme aavistaneet, että käyntimme hänen luonaan sairaalassa jäisi viimeiseksi tapaamiseksi.
Eero Kilpeläinen sai elää pitkän ja onnellisen elämän. Hän syntyi Saahkarlahden Perä-Kilpelän veljessarjaan. Ajan myötä sisarusten määrä kasvoi. Kodin perinteisiä arvoja kunnioittava henki muovasi myös Eeron maailmankuvaa. Perheen jäsenten keskinäinen rakkaus ja toisista huolehtiminen olivat myös Eerolle myöhemmin tunnusomaista.
Jo nuorena Eero oli innokas urheilija. Hiihto ja yleisurheilu kiinnostivat nuorta miestä. Kodin palkintokaappiin alkoi ilmestyä mitaleja ja pokaaleja. Myöhempinä vuosinaan hän oli aktiivinen pesäpallon pelaaja ja innokas raviurheilun harrastaja. Pelaajaura kesti 25 vuotta ja vielä sen jälkeen hän toimi 10 vuotta SM-tason erotuomarina.
Syksyllä 1941 Eero monien muiden nuorten miesten kanssa joutui lähtemään sotaan. Asemasotavaiheessa jäi aikaa vielä hiihtourheilulle. Hän menestyi armeijan kisoissa. Kesällä 1944 hän osallistui koviin Talin-Ihantalan torjuntataisteluihin, joissa kamppailtiin itsenäisyytemme säilymisestä. Aseveljeys ja sotaveteraanien sodissa antaman panoksen arvostaminen oli hänelle kunnia asia.
Sodan jälkeen Eerokin palasi rauhan töihin kotitilalleen. Hänestä kehkeytyi taitava, työnsä osaava maanviljelijä, talonpoika, joksi hän mielellään itseään kutsui. Hän kiintyi maahan, peltoihin ja metsiin. Hän ihaili kotitilaa ympäröivää luontoa, alavia lampeen viettäviä peltosarkoja ja jylhää Lepikkomäen rinnettä. Nuori mies myös rakastui ja taloon tuli nuori, vireä miniä Katri. Eeron perheeseen syntyi kolme poikaa ja tytär. Perä-Kilpelän isossa tuvassa riitti vilskettä. Eero arvosti perhettään; koti, puoliso, lapset, omat vanhemmat ja isovanhemmat olivat hänelle erittäin tärkeitä.
1960-luvulla Eero alkoi aktiivisesti osallistua kotiseutunsa yhdistystoimintaan. Samaan aikaan hän aloitti pitkän ja ansiokkaan toiminnan Leppävirran kunnan luottamuselimissä. Hän kuului mm. kunnanvaltuustoon ja oli kahdeksan vuotta sen puheenjohtaja. Tältä ajalta hänet opittiin tuntemaan taitavana, asiansa hallitsevana kunnan luottamusmiehenä. Hän oli hyvä puhuja ja pystyi selkeästi tuomaan kuulijoilleen ajatuksensa. Useat tilaisuudet aloitettiin Eeron tervehdyspuheella ja hän oli myös haluttu juhlapuheenpitäjä. Monissa asioissa hän oli myös kotikylänsä edusmies. Hän toimi pitkään myös oikeuden lautamiehenä. Toiminnastaan hänelle myönnettiin herastuomarin arvo. Eero Kilpeläinen oli sukunsa neljäs herastuomari.
Eläkevuosinaan hän osallistui eläkejärjestöjen toimintaan, kuului paikalliseen johtokuntaan ja oli myös sen puheenjohtajana. Eero oli myös innokas suvun perinteiden vaalija. Hän oli perustamassa Kilpeläisen sukuseuraa, jonka puheenjohtajana hän toimi 12 vuotta, minkä jälkeen hänet nimitettiin sukuseuran kunniapuheenjohtajaksi.
Myöhempinä vuosinaan hän oli innokas penkkiurheilija. Perä-Kilpelän tuvan kiikkutuolissa istui innokas kilpailujen seuraaja, joka kommentoi, jännäsi ja kiikutteli tuoliaan.
Tuolin liike on pysähtynyt. Eeron elämän taival on päättynyt. Muistojen ja surun keskellä jäämme kaipaamaan rehtiä ja perinteisiä arvoja kunnioittavaa talonpoikaa.
kirjoittajat:
Maija-Riitta ja Pertti Kinnunen
(Eeron sisko ja lanko)