Geneettisen sukututkimuksen isälinjaiset DNA-projektit tuoneet sukututkimuksen uudelle tasolle (huom. mtDNA ei pääse samalle tasolle):
Hypoteesien varmistukset, vanhojen teorioiden kumoamiset
Päästään asiakirjojen taakse
Saadaan sukututkimus varmemmalle tasolle
Sukujen ja talojen isälinjojen alkuperä ja asutushistoria
Serkkutestit tuntemattomien isien ja isoisien selvityksessä
Isälinjaisten DNA-testien ulottuvuudet
- Suvun ja alueen asutushistoriallisen taustan selvittäminen
- Sukunimien syntyhistorian tutkiminen, jossa löydetään varhaiset kantasuvut ja niistä syntyneet tuoreemmat suvut. Tässä yhteydessä löytyy myös sukujen ’ryppäitä’, kun isälinjat yhdistyvät toisiinsa
- Itäsuomalaisten sukujen nimenmuutoksien tutkiminen ja todistaminen, joka liittyy samalla myös kohtaan 2
- Uudisasutusliikkeen tutkiminen, kun voidaan todistaa eri puolelta Suomea löytyviä linjoja esim. savolaisten jälkeläislinjoiksi. Samalla voidaan löytää myös varsinaista savolaisekspansion kautta varhaisempia muuttajalinjoja
- Sukujen sisäisen puun rakenteen selvittäminen. Tässä yhteydessä voidaan ensiksikin osoittaa haarautumiset ennen asiakirja-aikaa ja toisaalta saada paikattua asiakirjojen aukkoa 1500-1600-luvuilta
- Yllätyksien ja sukumysteerien selvittäminen. DNA-testit voivat tuoda yllätyksiä ja biologinen linja onkin jotain muuta, mitä asiakirjat osoittavat. Toisaalta suvun alkuperästä voi löytyä muunkinlainen yllätys, jota asiakirjoista ei koskaan olisi saanut selville
Savon DNA-projekti: mikä ja miksi
- Vapaaehtoinen oma projektini -> Savon sukujen taustan ja Savon asutushistorian selvittäminen
- DNA-testit ovat tuoneet työkalun, jolla voidaan selvittää asioita, joita ei voinut ennen kuvitellakaan
- Asiakirjojen rajat eivät ole enää sukututkimuksen rajat -> DNA-testit siirtäneet rajoja paljon kauemmas
- Tavoitteena saada kirjallinen julkaisu tulevaisuudessa: ”Savon sukujen käsikirja” -> vaatii kustantajaa
- Testit ovat omarahoitteisia -> jokainen testattava saa tulokset omaan käyttöön ja ne hyödyttävät projektin kautta yleistä suku- ja asutushistorian tutkimusta
Savon DNA-projekti
- Käynnissä DNA-projekti Etelä-Savon sukujen alkuperistä ja yhteyksistä. BigY-näytteitä reilun 4 kk aikana yli 200 kpl
- DNA-projekti voi toimia edelläkävijänä, jotta vastaavia saadaan laajemminkin Suomessa
- Käytetään tarkkaa isälinjaista testiä Big Y-700 (FamilyTreeDNA)
- Tavoitteet ja kysymykset:
Mistä suunnilta aluetta on asutettu?
Sukujen keskinäiset yhteydet
Eroja lähipitäjien välille
Sukujen synty: vanhat kantasuvut ja niistä syntyneet alasuvut
Myöhemmin muualta tulleet suvut ja niiden tausta
Itäsuomalaisten sukunimien synty
Savossa ja Karjalassa sukunimellä voitiin turvata hallintaoikeudet, jotka liittyivät mm. kaskeamiseen ja erätalouteen
Läntisessäkin Suomessa oli keskiajalla lisänimiä, jotka olivat tyypiltään sukunimien kaltaisia ja monesti nen-päätteisiä, mutta näistä ei muodostunut usein samalla tavalla periytyviä
Viljo Nissilä: 1500-luvulla sukunimistö oli vielä muotoutumisvaiheessa sukunimien vaihtuvuuden ja rakenteellisen vakiintumattomuuden vuoksi, arvelee vanhimpien nimien olevan vasta noin 1400-luvulta
Sirkka Paikkala arvioi vanhimman sukunimistön olevan noin 1200-luvulta, koska 1500-luvun nimistössä oli vielä jäljellä muinaissuomalaista nimistöä, eikä se ollut hävinnyt kristillisen vaikutuksen alla
Matti Kuusi on puolestaan epäillyt eläinaiheisten sukunimien ja nimityypin itämerensuomalaisen levikin perusteella sukunimistöä hyvin vanhaksi
DNA-tulokset viittaavat varhaisimpien sukunimien olevan ainakin esikristilliseltä ajalta, noin 1100-1200-lukujen taitteesta, mutta mahdollisesti jopa 1000-luvulta.
Sukunimien synty näyttää yleistyvän kristinuskon tulon myötä, mutta vanhimmissa nimissä näkyy muinaissuomalainen nimistö
Sukunimien syntytapoja
Heimonimet (Jääskeläinen, Lappalainen, Karjalainen, Savolainen, Hämäläinen jne.): nimenkantajat koostuvat erillisistä suvuista, mutta sisäkkäisesti monet sukuhaarat voivat olla samaakin alkuperää
Kantaisän etunimeen perustuvat (Kauppinen, Laukkanen, Marttinen jne.) sukunimet pitävät sisällään useita erillisiä sukuja, monesti syntyneet eri tahoilla -> usein tuoreempaa nimiainesta
Eläintennimet ovat yksi tyypillinen (Hirvonen, Härkönen, Karhunen, Kettunen, Tarvainen, Varis jne.) -> osa vanhaa nimiainesta, osa tuoreempaa
Ammattinimet (Tiilikainen, Pakarinen, Lukkarinen jne.) -> eivät vanhinta nimiainesta
Muinaisnimet, usein etunimiin perustuvat (Ihalempinen, Ikäheimonen, Kaukapäivänen, Montaneuvonen). Olivat katoavaa ”sorttia” -> suvut eivät silti aina kadonneet, vanhinta nimiainesta
Lukuisten nimien alkuperäinen merkitys jää epävarmaksi tai hämäräksi (kieli muuttunut): mm. Kolehmainen, mahdollisesti esikristillinen nimi
Ulkoiseen ominaisuuteen (esim. Nenonen), asuinpaikkaan (esim. Ikäheimosten Kilpimäki -> Kilpeläinen, Häkkisten Rovonaho -> Roponen, Mustosten Korhonmäki -> Korhonen) -> usein tuoreempia
Ikäheimonen: savolainen kantasuku
Muinaissuomalainen nimistö oli syrjäytymässä 1500-luvulla: sukuhaarat omaksuivat muita nimiä
Taustalla mahdollisesti osittain kirkko: eroon pakanallisista nimistä ja ehkä ne myös koettiin vanhanaikaisina
Ikäheimonen (kantaisä Ikäheimo) on yksi vanhimpia savolaisia muinaissukuja: mahdollisesti jo 1000-1100-luvulta eli ennen ristiretkiä
Ikäheimosten haarat omaksuivat 1500-luvulla jatkuvasti uusia nimiä: Kilpimäen Ikäheimoset -> Kilpeläinen, Ihannus Ikäheimosen pojat -> Ihannuksinen. Lisäksi syntyivät nimet Kuvaja ja Mustonen. Myös Ruuskaset Ikäheimosten alaoksa ja Ilomantsin Hämäläiset (tausta auki) ja Enon (sekä Sortavalan Riekkalan) Laukkaset
Y-DNA:n perusteella jo ennen asiakirjojen alkua Ikäheimosista ovat versoneet mm. suvut Rahunen, Yletyinen ja toinen haara Mustosia. Yletyisistä syntyy 1600-luvulla puolestaan Lievosen suku
